Meidän esitys, The Betty Show, saa uuden ensi-iltansa lokakuussa Vallilan Kansallisteatterissa. Oon miettinyt tätä esitystä nyt yli kolme vuotta ja matka vain jatkuu, mutta tuntuu tosi ihanalta ja lohdulliselta että me (ehkä) pääsemme esittämään sen kaikille tulevana syksynä, loppusyksystä. Riippuu maailman tilanteesta. Riippuu kaikesta.Tuntuu helpottavalta, että voi haaveilla jostain tulevasta. Että on jokin kiintopiste jota voi miettiä ja johon voi kiinnittyä. Tähän väliin suositus: Olen lukenut runoilija Elsa Töllin Primaveran ja se on loistava. Runokokoelman/zinen voi tilata runoilijalta itseltään osoitteesta https://www.elsatolli.com/En ole koskaan aiemmin suunnitellut enkä miettinyt, enkä kantanut jotain teosta/esitystä mukanani näin pitkää aikaa. Esitys ja addiktioaihe muhii mielessä, kypsyy, ja saa uusia muotoja. Ohjaan sitä tavallaan päivittäin mielessäni. Toivon, että voisin ja voitais laajentaa ja syventää sitä, kun tää kestää näin kauan. Yritän ottaa etäisyyttä instagramiin koska se on niin addiktoiva ja olen kyllästynyt promoamaan itseäni ja esityksiäni, vaikka nytkin tavallaan teen sitä. Mikä on tää pakko jakaa? Tuntuu että olen enemmän olemassa. Eikö se riitä, että oon jo? Oon tässä nyt. Himassa. Sohvalla. Näille tyypeille tai tyypille joka tässä nyt on seuranani. Tai oikeastaan leikkimässä omassa huoneessaan. Tai ei hänellä mitään omaa huonetta ole. Meillä on jaetut huoneet. Esityspäivät Bettystä tarkentuu elokuussa ja luulisin että liputkin tulee silloin myyntiin. Ja jos on on jo kerennyt ostamaan lipun, niin saa varmasti halutessaan korvattua sen uudella. Sain vihdoin nukuttua viime yönä kahdeksan tuntia. Ero olossa on huima kun vertaa 6-7 uniin. Tai lyhyempiin. Oon nukkunut aika huonosti viime aikoina. Kyllä me selvitään. Elämä muuttuu muutenkin koko ajan. Like the queen said, we will meet again. Love,Sara
kuva: silja minkkinen